Metästyskausi alkaa ihan oikeasti

Olipas vaikeaa tänään olla töissä kun sain väliaikatietoja koiran työskentelystä metsällä. Ellu oli miehen mukana ja niinhän siinä kävi että kauden ensimmäinen kaato koiralle saatiin.
Itse tutkasta seurailin ja tuskailin pitää päivää ja viikkoa. Sen verran pitkä päivä oli että vapaata pyysin huomiselle jos vaikka pennun kanssa mentäisiin kokeilemaan.

Ensimmäinen puhelin päivitys

Nyt se on alkanut, nimittäin irtipito aika!
10.8 alkoi kyyhkyn metsästys, mutta paikkojen ja koiran puuttumisen vuoksi en kyyhkyllä ole käynyt. Haaveena olisi päästä tänä syksynä seuraamaan eri metsästysmuotoja sekä eri roduista koirien työskentelyä.

20.8.2016
Herätyskello soi 3.45 mutta jostain syystä sisäinen kellon herätti jo puoli neljältä. Vielä oli pimeää, mutta jo 4.15 alkoi aurinko sarastamaan. 

Aamukahvin jälkeen metsästys vaatteet päälle ja kaksi erittäin innokasta koiraa kyytiin. 

Isäntä otti toisen ja minä toisen. Metsään ja koira irti. Mikä fiilis kun näki koiran riemun! 

Ei mennyt kauaa kun n. 1km päästä alkoi kuulumaan ajoa. Perheen toinen koira Ruttu otti jäniksen samantien ylös! Oli ilo jälleen kuunnella ja seurata ajoa puolen vuoden tauon jälkeen. 

Muutama minuutti Rutun ajon alkamisesta myös mukanani oleva Ellu sai kiljahdettua oman ajoeläin liikkeelle. Ajo tahtoi vain olla erittäin vaikean oloista. 

Seisoin paikallani Ellun ollessa metsässä ja satuin vilkaisemaan sivulleni 

- Mikä ihme oli tullut viereeni n. 15m päähän? Ensin se näytti kiveltä, mutta se ei ollut siinä vielä hetki sitten. -Lehtokurppa? Katsoin sitä tarkemmin ja tajusin sen olevan pienen pieni jäniksen poikanen.  Ei varmaan ollut viikkoa vanhempi jos vertasi kaninpoikasiin, kaninpennut ovat samankokoisia n.3-4vko iässä. Eli kahvipaketin kokoon voisi verrata. Otin jäniksestä videota ja lähestyin sitä, kävi jo mielessä että onko se ihan terve kun laskee niin lähelle, mutta pomppasi liikkeelle kun olin tarpeeksi lähellä. Ymmärsin miksi koiran ajo ei tahtonut oikein sujua. 

Lopulta taivas repesi ja vettä alkoi satamaan niin että olisi kohta kanootti tarvinnut. Hukka tuli tien laitaan josta koira kiinni kahden tunnin työskentelyn jälkeen.  Hyvä on aloittaa kevyesti näin alkuun, sillä kausi on pitkä.

Pieniä on puput vielä

Nettipimennosta päivää

Netti ei ole toiminut moneen viikkoon kunnolla joten päivityksetkin on jääneet.
Syksyn voi jo aistia ja haistaa. Koiratkin ovat käyttäytyneet jo levottomammin. Kyyhkyn aloitus olisi jo ensiviikolla, mutta ei oikein ola paikkoja tiedossa, jotta sinne tulisi lähdettyä. Toki olisi hienoa päästä ihan vaikka seuraamaan jonkun toisen metsästystä.

Olen taas kuvaillut luontoa jonkin verran ja pentukoira Tiitun kanssa kuljeskellut metsässä.

Tänään pentu otti ilmeisesti jonkin eläimen ylös (jänis) ja seuraili sitä äänettä yli 100 m. Siitä se ajokoiran oppi alkaa. Autolle palattaessa bongasin metsänkuninkaan jäljet, en osaa sanoa oliko ne siinä jo silloin kun autolta lähdin vai oliko ilmestynyt sillä välin.

Vielä on kesää jäljellä...

... mutta niin vain syksy lähenee.

Kyyhkyn metsästys alkaa 10. elokuuta, jonne olisi mukava päästä seuraamaan jonkun koiran suoritusta. Täytyy kysellä josko jonkun koiraa pääsisi näkemään tositoimissa.

20.8. onkin jokaisen metsämiehen odottama aika. Koirat saa löydätä irti ja päästään taas seuraamaan niidenkin työskentelyä.

Näitä päiviä odotellessa olen taas käynyt kuvailemassa, tällä kertaa mätsärissä, leikkimielisessä koiranäyttelyssä.

Valokuvausta, valokuvausta

Tässä harrastuksessa ei ole koskaan valmis, aina haluaa oppia uutta ja kuvata uusia asioita. 

Ja jokaiseen (ainakin melkein) päivitykseen voi laittaa kuvan Tiitusta, tuosta uppiniskaisesta pienestä dreeverin alusta, joka metsään päästyään välttelee omistajansa kiinniottoa.

Luontokuvaus

Vaikka en taidokas kuvaaja olekaan niin nautin kuvaamisesta. Tällä hetkellä kuvauskalustoni on Nikon D 40 ja Nikon D3100 

Koti

Koti keskellä ei mitään on se mistä itse nautin. Matkaa kauppaan on 15 km ja Joensuuhunkin 40 km, mutta tuo matka ei enää nykyään tunnu miltään. Ajallisesti tuskin paljoa enempää kuin monella kaupunkilaisella töihin. Minun ei tarvitse odottaa liikennevaloissa tai ruuhkissa,

Joutuuhan sitä välillä puusavottaakin tekemään.

Mutta aamukahvi puron varressa auringon paisteessa ja lintujen laulua kuunnellessa korvaa kaiken.

vanahoja muistellen

Lenkkimme ja kotimme läheltä löydetyt jäljet ja havainto riistahavainnot sivulta...

Viime jouluaattona löytyi Ilveksen jäljet 150 m päästä taloa. Jotain se oli raahannut kun veriset laahausjäljet näkyivät välillä.

Luonto on siis todella lähellä

syksyä odotellessa

Ensimmäiset kanttarellit on nyt poimittu ja herkkutatit bongattu. Mustikat alkavat jo pikkuhiljaa kypsyä, joten syksy lähenee. Tiitun kanssa ollaan käyty luontoa ihmettelemässä, mutta pienellä ei ole vielä mikään kiire.

Tein ensi talveksi luonnoneläimille kerppuja kuivumaan. Jospa niitä saa ruokinnalla pysymään lähellä.