maanantai 3. helmikuuta 2020

Ajatuksia dreeverin uudesta tilanteesta


Pohdintaa dreeveristä ja sen tulevaisuudesta
Nyt kun tuo pikku sorkka on sallittu dreeverillä ja ensimmäinen kausi on takana, niin ajattelin pohtia rodun tulevaisuutta. Jo alkuun olin hieman kriittinen pikkusorkan mukaan ottamista ajokokeisiin ilman erillistä ohjeistusta sen arvosteluun.

Alkuun mietin sen ajamista ja sorkan helppoutta verrattuna jäniksen ajoon.
Vaikka kuinka osa ihmisistä edelleen väittää että kauriin ajattaminen on jopa vaikeampaa kuin jäniksen niin en oikein usko tähän. Se mitä itse olen ainakin kasvatin omistajilta kuullut, (meillä ei juuri pikkusorkkaa ole ja omilta koirilta niiden ajaminen on pyritty kitkemään pois) on sorkan ajaminen dreeverille huomattavasti helpompaa. Sen verran omakohtaista kokemusta on, että edesmennyt uroksemme ei ollut kuin tuuriajuri jänikselle ja mieluummin se etsikin joko kauriin tai ketun ajoon, jota se pystyi ajamaan erittäin sujuvasti. Onhan sorkasta jäävä hajujälkikin jo järjellä ajateltuna suurempi verrattuna jänikseen. Monesti koira laitetaan näkösorkalle tai alueelle jossa sorkkaa on joka puskassa ja ajot lähtevät lähes poikkeuksetta alle tunnin. Kuinka käy rodun kylmähaulle, kun jo nyt on paljon sellaisia koiria jonka mukana isäntä tai emäntä kulkee metsässä. Jänis pystyy piiloutumaan ajossa koiralta useita kertoja, mutta sorkalta se ei onnistu. Toki jos alueella on vesistöjä niin sorkka todennäköisesti käyttää niitä, mutta eihän se ole koiran huonoutta jos niin käy. Luulen, että koira joka on aloitettu opettamaan suoraan pentuna sorkalle, ei välttämättä pysty ajamaan jänistä sujuvasti. Lisäksi koepapereita seuratessa on selkeästi huomattu, että jos koiralla on toisessa erässä sorkka ajo ja toisessa jänisajo niin lähes poikkeuksetta sorkka ajo on pidempi ja sujuvampi.
Kokeissa ei enää arvosteta jänisajoja lainkaan sillä ne arvostellaan samalla tavalla kuin sorkka. 120 minuuttia suoraa huutoa kauriille tai peuralle saa todennäköisesti ajon sujuvuudesta ja äänen annosta aivan erilaiset pisteet kuin 120 minuuttia katkonaista jänisajoa, jossa sattuu eteen pentujänis tai jänis joka tahtoo tehdä kaikki kiemuransa paluuperistä tiellä juoksemiseen. Lisäksi se, että ajoeläin on aina jänis, ellei sitä nähdä antaa jalostuksellisesti väärää tietoa.
Kun sorkka nyt on sallittu olisiko hyvä, että mentäisiin Ruotsin malliin kokeissa eli lähes ainoastaan pitkiä kokeita. Se antaisi mahdollisuuden ympäri Suomen sorkkatuloksiin, sillä kaikkialla ei ole mahdollista järjestää päivän kokeita sorkalle usealle koiralle.

Ödematapaukset
Valitettavasti pelkään että rodussa ödematapaukset lisääntyvät ja se tulee olemaan myös Suomen linjoissa suurempi riski. Nuoren koiran ajattaminen sorkalla lämpimässä/kylmässä kelissä rasittaa nuoren koiran keuhkoja, voi altistaa ödemalle.  Vaikka tämä ei ole täysin tutkittua tietoa niin itse uskon tähän teoriaan. Toki perimällä on asiansa ja riski on suurempi sellaisilla joiden perimässä on riski koiria. Suomessa ei tähän asti ole ollut suurta ongelmaa ödeman osalta, sillä ajoeläin ollut piilotteleva jänis ja keuhkot sekä äänenanto on ollut vähäisempää, jolloin keuhkot eivät ole rasittuneet liikaa. Nyt tilanne on toinen.

Yhteenveto
Dreeveristä on tullut ns. muotirotu ja kaikki pennut menevät kaupaksi. Vaikka vanhemmat eivät olisi koskaan käyneet edes metsässä. Huonommillekin koirille saadaan kaatoja sorkan osalta ja jäniskoirien osuus tulee vähenemään. Ruotsissa ei juuri enää ole tassukoiria, vaan suurin osa kannasta on sorkkakoiria. Nyt ollaan menossa Suomessa samaan suuntaan ja tassukoirien osuus vähenee entisestään. Terveyden osalta tuo ödema on suuri riski, sillä jo 4 kk ikäisiä koiria ajatetaan sorkalla. On hienoa, että pikkusorkan metsästys tuli sallituksi Suomessakin ja näin ollen saadaan uusia harrastajia, mutta olisi pitänyt ottaa maltilla rodun jalostaminen sekä kokeiden osalta sääntöuudistus.