Luonto levittäytyy

Pohjois-Karjalassa ei ole juuriakaan valkohäntäpeuroja näkynyt, mutta tänä kesänä kyyhkynruokinnalla on yksi viihtynyt. Näin ne uudet lajit levittäytyvät varsinkin kun talvet alkavat olla meilläkin vähemmän lumisia kuin normaalisti

 

Taukoa ollut, mutta nyt tormistaudutaan

On taas ollut tauko tämän blogin kanssa, mutta nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa säännöllisesti. Luulen että teen tänne myös ns. pentupäiväkirjaa lähinnä ajatuksena kirjoittaa pennun valinnasta ja sen koulutuksesta metsälle.

Meille on siis tulossa dreeverin pentu(ja) kesällä ja näiden kasvusta nyt alkuun kirjoitan ja syksyn mittaan kirjoitan kotiin jäävän pennun kanssa siitä miten meillä opetellaan metsästyskoiraksi. Haaveena on saada myös pennun matka pennusta metsästyskoiraksi myös videoiksi.

Ajatuksia pennun valintaan

Kun olet miettinyt itsellesi oikean ja sopivan rodun on aika tutustua eri kasvattajiin, heidän periaatteisiin ja heidän koiriinsa, sekä mahdollisiin vanhempiin. Mielestäni jokaisen kasvattajan tulisi osata vastata kysyttäessä miksi juuri tämä yhdistelmä. Miksi olet valinnut juuri sen uroksen nartullesi ja mitä annettavaa omalla nartullasi on rodulle.  Kasvattajan tulisi mielellään vastata kysymyksiisi ja kertoa myös oman koiransa heikkouksista.

Metsästyskoirasta kun on kyse niin vanhempien metsästysominaisuudet ovat tärkeässä asemassa, joten on toivottavaa ettei molemmilla vanhemmilla olisi samoja puutteita niissä. Tärkeää koiralla on myös terveys ja luonne. Luonne on melko voimakkaasti periytyvä ja tästä syystä arkaa tai vihaista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

On varmaan järkevämpää odottaa sellaista yhdistelmää ja pentua, josta oikeasti haluat pennun kuin ottaa ensimmäinen saatavilla oleva. Tällä hetkellä dreevereissä pennun saaminen on hankalaa kun kaikki menee kaupaksi mitä vain tulee.

Ole aktiivisesti yhteydessä kasvattajiin ja esittele itsesi. Kerro mihin käyttöön koiraa olet hankkimassa ja miten se tulisi asumaan kanssasi. Hyvät pennun ostajat menevät usein muiden edelle, vaikka et olisikaan ensimmäinen soittaja.

Nyt meillä jäädään odottamaan millaisia pieniä metsäkoiran alkuja meille syntyy.

Ajatuksia dreeverin uudesta tilanteesta

Pohdintaa dreeveristä ja sen tulevaisuudesta

Nyt kun tuo pikku sorkka on sallittu dreeverillä ja ensimmäinen kausi on takana, niin ajattelin pohtia rodun tulevaisuutta. Jo alkuun olin hieman kriittinen pikkusorkan mukaan ottamista ajokokeisiin ilman erillistä ohjeistusta sen arvosteluun.

Alkuun mietin sen ajamista ja sorkan helppoutta verrattuna jäniksen ajoon.

Vaikka kuinka osa ihmisistä edelleen väittää että kauriin ajattaminen on jopa vaikeampaa kuin jäniksen niin en oikein usko tähän. Se mitä itse olen ainakin kasvatin omistajilta kuullut, (meillä ei juuri pikkusorkkaa ole ja omilta koirilta niiden ajaminen on pyritty kitkemään pois) on sorkan ajaminen dreeverille huomattavasti helpompaa. Sen verran omakohtaista kokemusta on, että edesmennyt uroksemme ei ollut kuin tuuriajuri jänikselle ja mieluummin se etsikin joko kauriin tai ketun ajoon, jota se pystyi ajamaan erittäin sujuvasti. Onhan sorkasta jäävä hajujälkikin jo järjellä ajateltuna suurempi verrattuna jänikseen. Monesti koira laitetaan näkösorkalle tai alueelle jossa sorkkaa on joka puskassa ja ajot lähtevät lähes poikkeuksetta alle tunnin. Kuinka käy rodun kylmähaulle, kun jo nyt on paljon sellaisia koiria jonka mukana isäntä tai emäntä kulkee metsässä. Jänis pystyy piiloutumaan ajossa koiralta useita kertoja, mutta sorkalta se ei onnistu. Toki jos alueella on vesistöjä niin sorkka todennäköisesti käyttää niitä, mutta eihän se ole koiran huonoutta jos niin käy. Luulen, että koira joka on aloitettu opettamaan suoraan pentuna sorkalle, ei välttämättä pysty ajamaan jänistä sujuvasti. Lisäksi koepapereita seuratessa on selkeästi huomattu, että jos koiralla on toisessa erässä sorkka ajo ja toisessa jänisajo niin lähes poikkeuksetta sorkka ajo on pidempi ja sujuvampi.

Kokeissa ei enää arvosteta jänisajoja lainkaan sillä ne arvostellaan samalla tavalla kuin sorkka. 120 minuuttia suoraa huutoa kauriille tai peuralle saa todennäköisesti ajon sujuvuudesta ja äänen annosta aivan erilaiset pisteet kuin 120 minuuttia katkonaista jänisajoa, jossa sattuu eteen pentujänis tai jänis joka tahtoo tehdä kaikki kiemuransa paluuperistä tiellä juoksemiseen. Lisäksi se, että ajoeläin on aina jänis, ellei sitä nähdä antaa jalostuksellisesti väärää tietoa.

Kun sorkka nyt on sallittu olisiko hyvä, että mentäisiin Ruotsin malliin kokeissa eli lähes ainoastaan pitkiä kokeita. Se antaisi mahdollisuuden ympäri Suomen sorkkatuloksiin, sillä kaikkialla ei ole mahdollista järjestää päivän kokeita sorkalle usealle koiralle.

Ödematapaukset

Valitettavasti pelkään että rodussa ödematapaukset lisääntyvät ja se tulee olemaan myös Suomen linjoissa suurempi riski. Nuoren koiran ajattaminen sorkalla lämpimässä/kylmässä kelissä rasittaa nuoren koiran keuhkoja, voi altistaa ödemalle.  Vaikka tämä ei ole täysin tutkittua tietoa niin itse uskon tähän teoriaan. Toki perimällä on asiansa ja riski on suurempi sellaisilla joiden perimässä on riski koiria. Suomessa ei tähän asti ole ollut suurta ongelmaa ödeman osalta, sillä ajoeläin ollut piilotteleva jänis ja keuhkot sekä äänenanto on ollut vähäisempää, jolloin keuhkot eivät ole rasittuneet liikaa. Nyt tilanne on toinen.

Yhteenveto

Dreeveristä on tullut ns. muotirotu ja kaikki pennut menevät kaupaksi. Vaikka vanhemmat eivät olisi koskaan käyneet edes metsässä. Huonommillekin koirille saadaan kaatoja sorkan osalta ja jäniskoirien osuus tulee vähenemään. Ruotsissa ei juuri enää ole tassukoiria, vaan suurin osa kannasta on sorkkakoiria. Nyt ollaan menossa Suomessa samaan suuntaan ja tassukoirien osuus vähenee entisestään. Terveyden osalta tuo ödema on suuri riski, sillä jo 4 kk ikäisiä koiria ajatetaan sorkalla. On hienoa, että pikkusorkan metsästys tuli sallituksi Suomessakin ja näin ollen saadaan uusia harrastajia, mutta olisi pitänyt ottaa maltilla rodun jalostaminen sekä kokeiden osalta sääntöuudistus.

Luolakoirametsästystä

Olin lauantaina taas seuraamassa luolakoirametsästystä saksanmetsästysterriereillä. Mielenkiintoista seurattavaa. Eräksi kahdelle terrille molemmille supi ja mäyrä.

Tammikuu Pohjois-Karjalassa on ollut outo, ei juurikaan lunta ja lähes koko kuukausi menty +keleillä.

Jänisjahdista supijahtiin

Se on tuo vanhin dreeverimme iän myörä päättänyt perhetyä petojahtiin. Jälleen tänään kuviteltiin, että koira otti jäniksen ajoon, mutta niin vain ajettava osoittautui supikoiraksi. Kiven koloon ajettua täytyi soittaa luolametsästäjät paikalle, jotka ottivatkin ensimmäisen supin rassilla ja toisen terrillä. Oli jälleen kokemusrikas päivä, vaikka toinen koira joutuikin odottelemaan autossa. No huomenna otetaan Rutun kanssa uusiksi.

Luonnon seuraamista

Vielä on riittänyt kelejä käydä metsällä, mukana usein kulkee myös lapinkoiran pentu Ilta.

Luontoa on hienoa seurata myös ihan omalta kotipihalta. Paljon erilaisia lintuja laudalla näkyy ja niiden lajeja on mukava opiskella.

Vuosi 2019

Vuosi vierähti ilman päivityksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö metsässä ole tullut käytyä, kyllä siellä on käyty.
Tavoitteet joita asetettiin kaudelle on täyttyneet, tuosta nuorimmasta dreeveristä tuli Kva ja venäjänajokoirallekin saatiin se ensimmäinen kaato. Venakon kanssa on saanut töitä tehdä ihan urakalla ja kehitys ei ole ollut toivotunlaista, mutta aika näyttää tuleeko siitä peliä. Muutamia onnistumisia kuitenkin kauteen on senkin kanssa mahtunut. Pari rusakkoa eräksi ja yllätykseksi ilves ajo! Myös kettu on kelvannut ajettavaksi. Se on vain edelleen sellainen pentumainen höselö.

Ellu aiheutti huolta ja ahdistusta jäätyään mäyrän luolaan jumiin, onneksi ystävälliset luolametsästäjät riensivät apuun sen jälkeen kun palolaitoksen miehetkään eivät koiraa pystyneet auttamaan. Terriapu palvelun kautta saatiin apua ja koira pinnalle. Tästä olenkin erittäin kiitollinen pelastajille.

Iltalehden uutiset aiheesta