Vielä ei kauas edetä

Vielä on kaikki uutta ja jännää, mutta syksyä kohti lenkit pitenevät

Pienestä se on aloitettava

... nimittäin metsästyskoiraksi opetteleminen.

Ensimmäinen metsäreissu voi olla pienelle pennulle jännittävä kokemus ja vielä ei hurjan kauas uskallauduta omistajasta. Tästä se kuitenkin lähtee.

Mistä kaikki alkoi

Mistä metsästysinnostukseni on lähtöisin?

Ei ainakaan omasta perheestä tai ystävistä, sillä sieltä ei metsästäviä ihmisiä löytynyt. Olin nuorempana jopa melko metsästysvastainen, ajatuksena ettei eläimiä saa ampua.

Taitaa usein olla niin, että koirat vievät uusiin harrastuksiin. Tapaa uusia ihmisiä ja innostuu koirien kautta uusista asioista.

 Aluksi meillä oli sekarotuisia koiria, joiden kanssa ei ihmeemmin harrastettu, mutta niiden myötä halusin näyttelyihin soveltuvan koiran, Tuttavallani oli tuolloin sekä englanninspringerspanielin, että walesinspringerspanielin pentuja. Olin ihastunut walesiin osittain sen ulkonäön ja ehkä myös sen vuoksi ettei se ollut yhtä tunnettu rotu kuin enkku. Tästä meille muutti ensimmäinen rekisteröity koira: walseinspringerspanieli New Design's Fortune Hunter kotoisemmin Reetu.

Reetun ollessa reilun vuoden ikäinen mieheni oli sitä mieltä, että kun meillä on metsästyskoira, niin hänen täytyy hankkia metsästyskortti. Mieheni siis innostui asiasta ensin. Myöhemmin innostuin Reetun ja mieheni kanssa  kulkemaan sorsametsällä koiran ohjaajana ja lopulta suoritin myös itse metsästyskortin. Reetu olisi halunnut metsästää hiirestä hirveen, parhaimmillaan se ajoi 7 tuntia jänistä äänen kanssa, mikä ei nyt ihan suotavaa olisi spanielille ollut, mutta toisaalta meille se sopi hyvin: Reetu oli monen riistan koira.

Blogin henkiin herättely

Aikaa on edellisestä postauksesta kulunut ja tilanteet ovat edes hieman muuttuneet.
Monta vuotta siihen menikin että paikallinen metsästysseura meidät jäsenekseen hyväksyi. Lisäksi siihen tarvittiin uuden metsästysseuran perustaminen alueelle. Mutta toivotaan että nyt voidaan sopuisasti kulkea luonnossa myös lähialueella.

Onneksi kuitenkin edellisvuodet pystyin kulkemaan valtion mailla koiraa ulkoiluttamassa.

Voisin aloittaa tähän blogiin myös pienen dreeverin pennun alkutaipaleesta kertovat postaukset. Ikää tuolla pienellä ajokoiran alulla on ensi tiistaina 8 viikkoa. Jäniksen hajuja on jo hieman haisteltu ihan pentulaatikossa ja ensimmäinen jälki vedettiin jäniksen luilla. Hienosti pienenkin nenä löysi uuden hajun, jota seurata.