Ei ainakaan omasta perheestä tai ystävistä, sillä sieltä ei metsästäviä ihmisiä löytynyt. Olin nuorempana jopa melko metsästysvastainen, ajatuksena ettei eläimiä saa ampua.
Taitaa usein olla niin, että koirat vievät uusiin harrastuksiin. Tapaa uusia ihmisiä ja innostuu koirien kautta uusista asioista.
Aluksi meillä oli sekarotuisia koiria, joiden kanssa ei ihmeemmin harrastettu, mutta niiden myötä halusin näyttelyihin soveltuvan koiran, Tuttavallani oli tuolloin sekä englanninspringerspanielin, että walesinspringerspanielin pentuja. Olin ihastunut walesiin osittain sen ulkonäön ja ehkä myös sen vuoksi ettei se ollut yhtä tunnettu rotu kuin enkku. Tästä meille muutti ensimmäinen rekisteröity koira: walseinspringerspanieli New Design's Fortune Hunter kotoisemmin Reetu.
Reetun ollessa reilun vuoden ikäinen mieheni oli sitä mieltä, että kun meillä on metsästyskoira, niin hänen täytyy hankkia metsästyskortti. Mieheni siis innostui asiasta ensin. Myöhemmin innostuin Reetun ja mieheni kanssa kulkemaan sorsametsällä koiran ohjaajana ja lopulta suoritin myös itse metsästyskortin. Reetu olisi halunnut metsästää hiirestä hirveen, parhaimmillaan se ajoi 7 tuntia jänistä äänen kanssa, mikä ei nyt ihan suotavaa olisi spanielille ollut, mutta toisaalta meille se sopi hyvin: Reetu oli monen riistan koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti