Kun olet päivätyössä niin aikaa metsälle ei oikein tahdo jäädä.
Isäntä on kuitenkin vuorotyössä ja iltavuorossa koirat pääsevät metsään myös viikolla.
Viime viikolla pääsivät Senna ja Irma, sekä Ruttu, jonka kiima alkaa olla ohitse. Tiitu saa huilia vielä hetken ja Ellu meillä onkin nyt mammalomalla. Pennut pitäisiä syntyä viikolla 47.
Senna on aina ajanut mieluummin kettua kuin jänistä, mikä näillä jäniskannoilla onkin ihan hyvä. Senna ei ole koskaan ollut mikään huipputason ajuri melko kovan vauhdin vuoksi, mutta kettu kyllä liikkuu hyvin edessä. Nytkin viikolla ihan kelpo kettuajoja sai. Hyvin on Sennan jalka kestänyt puolikkaita päiviä. Sennalla sattui muutama vuosi sitten tapaturma metsällä. Varpaiden välistä meni keppi läpi ja aiheutti jännevamman jalkaan. Jalka ei koskaan parantunut entiseksi ja liian kova päivä aiheuttaa yleensä ontumista hetkellisesti. Palo metsään on kuitenkin edelleen kova, joten pienissä määrin myös pappa pääsee metsälle.
Irman kanssa harjoitellaan metsässä liikkumista ja luottoa siihen että emäntä tai isäntä löytyy entiseltä paikaltaan, vaikka itse irtautuisikin hieman kauemmas tutkimaan. Venäjänajokoira on kyllä reipas hakija jo nuorena ja irtautuu 100 metriä nyt 4,5 kk.
Dreevereissä valitettavan usein nykyään näkee koiria, jotka tukeutuvat haun aikana turhan paljon omistajaansa. Monesti omistaja joutuu kulkemaan koiran mukana etsimässä jäniksen jälkeä ja koira lähtee vasta jäljen löydyttyä irtautumaan. Kuitenkin mielestäni se on koiran tehtävä etsiä myös kylmähaussa se jälki itse.
Naisnäkökulmaa metsällä ja luonnossa liikkumiseen, metsästykseen, sekä valokuvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti