Yleensä viikonloput tulee oltua metsässä. Tällä kertaa minun mukanani on Ruttu, joka ei vieläkään ole aloittanut juoksuaan. Monesti nuo hormoniheitot aiheuttavat idiotismia myös metsässä. Saa nähdä kuinka tänään käy. Alku ei kovin lupaavalta näyttänyt, mutta nyt sentään lähti hakuun. Jo muutaman kerran ehti säikäyttää mennessään melko syvään ojaan, josta kova vinkuminen kun ei meinannut päästä pois. Miten niin rentouttava harrastus?
Kuinkahan moni muu luonnossa liikkuja kuin metsästäjä kiinnittää huomiota epämääräisiin läjiin? Kuka lie jälkeensä jättänyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti