sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kohellusta

Kylläpäs taas tämä emäntä on sohlannut metsällä.

Laskettiin Senna metsään josta se ottikin jänisajon. Isännällä oli kiire töihin, joten jäin passittamaan itsekseni. Minulla oli patterit loppu omasta kapulasta ja vaihdoin isännältä toisen kapulan käyttöön. Olen tottunut pitämään  kapulaa rintataskussa kun minulla on normi antenni ja se mahtuu hyvin olemaan taskussa.
Kuinkas ollakaan tungin vanhasta muistista kapulan rintataskuun, vaikka siinä oli pitkä antenni paikoillaan. Ei se siinä paljoa häirinnyt, oli vain hieman pidempi.

Kuuntelin passissa ajoa ja kohta jänis juoksikin minua kohti, odotin rauhallisesti kun jänis pysähtyi kuuntelemaan ensin 50 m päähän, seuraavaksi 30 m päähän ja lopulta 20 m päähän. Nostin aseen olalle ja siinä vaiheessa tajusin että antenni oli edessä. Ammuin, jänis istui paikallaan, ammuin toisen laukauksen ja jänis istui edelleen. Ajatukset kävivät, ehdinkö vaihtaa uudet paukut, laskin aseen olalta ja silloin jänis sai taas jalat alleen. "Hitto, että pitää olla tyhmä!" Antenni nosti piippua ilmeisesti sen verran ylös päin että ammuin yli. Näköjään minun täytyy kaikki oppia kantapään kautta. Koira ajoi tuota jänistä vielä noin tunnin verran kunnes hukkasi sen isolle tielle. Harmittaa taas suunnattomasti, mutta kaikesta on oppi otettava.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti